Suomalaiset metsänomistajat odottavat parhaillaan pelonsekaisin tuntein heinäkuun puolivälissä tulossa olevia Eu-komission ehdotuksia ilmastopaketista. Kyse on keinoista 55 prosentin päästövähennystavoitteiden saavuttamiseksi vuoteen 2030 mennessä. Lisäksi heinäkuun lopussa EU-komissio julkistaa ehdotuksensa metsästrategian päivitykseksi EU:n alueella.
Heinäkuussa tulossa olevien ehdotusten luonnosversioiden asiakirjoista osa on jo vuodettu julkisuuteen. Tällä hetkellä näyttää siltä että EU-komission taholta suomalaisten metsänomistajien omaisuudensuojaan kaavaillaan sellaisia muutoksia jotka estäisivät metsänomistajia hallinnoimasta metsiään entiseen tapaan omistajien oikeuksilla. Vähintäänkin kohtuullista metsänomistajia kohtaan olisi määritellä heille käypä korvaus siitä jos he menettävät osan metsistään hiilinieluiksi.
Suomessa luonto on edelleen osa elämäämme
EU-parlamentti vaatii hyväksymänsä biodiversiteettistrategian “Luonto takaisin osaksi elämäämme” -teeman avulla EU:n komissiolta sitovaa lainsäädäntöä lajikadon pysäyttämiseksi. Jo teeman otsikosta voi päätellä, kuinka vieraantunut muu Eurooppa on tällä hetkellä luonnosta. Suomessa näin ei ole vaan luonto on elämässämme mukana monin tavoin. EU-parlamentissa olisi nyt tärkeää havahtua näkemään eri EU-maiden erilaisuus monessakin mielessä. Se auttaisi huomaamaan eri lähtökohdista määriteltävissä olevat tavoitteet ja säilyttämään sen vuoksi kansallista päätäntävaltaa.
Parlamentti ajaa kuitenkin vuoteen 2030 mennessä vähintään osittaisen suojelun piiriin 30 prosenttia EU:n maa- ja meripinta-alasta. Koko EU:n pinta-alasta tulisi saada tiukan lakisääteisen suojelun piiriin 10 prosenttia. Vaatimuksen toteutuminen edellyttää kaikkien jäljellä olevien vanhojen metsien suojelua. Se ei kuitenkaan yksistään riitä, vaan jo muokatuista maa-alueista suuri ala olisi palautettava ennalleen.
Suojeltavan alan määrittäminen ja laskentatapa
Mielenkiintoisia ja tärkeitä kysymyksiä ratkaistaviksi ovat suojelun piiriin kuuluvan 30 prosenttiosuuden määrittäminen sekä sen laskentatapa EU:ssa. Keski- ja Etelä-Euroopassa kun suojelun piiriin asetettavia metsiä ja suoalueita lienee harvassa.
Jotta muu Eurooppa ei ilmastotalkoissa ratsasta Suomen kustannuksella tulisi huolehtia siitä että muuallakin Euroopassa osallistutaan väestömäärän ja eri EU-maiden pinta-alojen suhteessa ilmastopaketin edellyttämiin toimenpiteisiin. Surkuhupaisalta toimenpiteeltä kuulostaa EU-parlamentin vaatimus viherkatoista uusiin rakennuksiin kaupungeissa. Keski-Eurooppa on hakannut metsänsä jo vuosisatoja sitten ja viherkatoillako se kuvittelee täyttävänsä oman osuutensa ilmastotalkoista?
Suojelun piiriin asetettavan 30 prosentin määrittäminen karkealla tasolla metsien kestävän kehityksen hoidolliset vaatimukset sivuuttaen tulisi pienentämään metsien taloudellista tuottoa. Keski-Euroopassa ei taida olla riittävästi ymmärrystä arktisten olosuhteiden ja metsien hoitamisen välisistä yhteyksistä, kun energiapuiden hakkuiden rajoittaminen on tapetilla. Rajoitusten asettaminen olisi suomalaisten metsien hoidon ja uudistamisen kannalta painajainen. Voin sieluni silmin jo nähdä tulevaisuudessa rehottavat risukkometsät joissa metsän kasvu on olematonta.
Metsäsijoittamisen tulevaisuus?
Määriteltävä laskentamalli tulee arvatenkin vaikuttamaan metsäsijoittajien halukkuuteen hankkia enää omistukseensa metsätiloja. Saattaapa käydä niinkin että kohta metsätiloja tulee myyntiin entistä halvemmilla hinnoilla. En minäkään haluaisi sijoittaa sellaiseen kohteeseen jonka pääoman tuoton suurelta osin määrää EU. Puhumattakaan siitä että EU sanelisi, mitä saisin metsäomaisuudellani tehdä.
Toki viime vuosina metsätaloudessa on niin kotimaisten kuin ulkomailta tulevien metsäsijoittajien toimesta ollut nähtävissä trendi, jonka mukaan yhä nuorempia kasvuvaiheessa olevia metsiä hakataan. Pääsääntöisesti kestävämmällä pohjalla metsien hoitaminen on ollut yksityisessä omistuksessa olevien metsien kohdalla ja tähän tulisi kannustaa esimerkiksi verotuksellisin keinoin.
Metsänomistajan omaisuudensuoja
EU:n metsästrategian uutisoinnin yhteydessä metsänomistajien omaisuudensuoja on jäänyt varsin vähäiseen rooliin. Perustuslain 15 § mukaan ”jokaisen omaisuus on turvattu. Omaisuuden pakkolunastuksesta yleiseen tarpeeseen täyttä korvausta vastaan säädetään lailla.” EU:n metsästrategiassa punnittavaksi tulee yleisen tarpeen tunnusmerkistö luonnon monimuotoisuuden säilyttämisen kannalta.
Sovellettavia lakeja kansallisella tasolla Suomessa voisivat olla luonnonsuojelulaki sekä laki kiinteän omaisuuden ja erityisten oikeuksien lunastuksesta. Luonnonsuojelulain keinoin maiden pakkolunastaminen on mahdollista luonnonsuojelutarkoituksiin. Laki kiinteän omaisuuden ja erityisten oikeuksien lunastuksesta puolestaan mahdollistaa maiden pakkolunastamisen yleisen edun nimissä.
Näin ollen suomalaisten metsänomistajien ei tarvitsisi olla huolissaan ainakaan metsäomaisuutensa menettämisestä hiilinieluiksi ilman käypää korvausta. Huoli liittyy toki korvauksiin, mutta kyse on paljon muustakin. Metsien taloudellinen hoitaminen kun on kautta aikojen ollut suomalaisten ylpeydenaihe. Suomen on sanottu elävän metsästä ja metsän omistaminen on tuonut Suomeen työtä ja toimeentuloa jo sota-ajoista lähtien.
Kokonaisuus sisältää monta tulokulmaa
Metsien hoitaminen on todella pitkäjänteistä vuosikymmeniä kestävää työtä. Keski-Euroopassa sitä ei ole osattu tehdä vaan siellä elinkeino painottuu enemmän maatalouteen. Siksi EU:n metsästrategia tuntuu jo ajatuksenakin varsin eriskummalliselta. Ellei taustalla sitten liene ajatus siitä että Suomesta tehdään hiilinielujen ja hiilivarastojen maaperä muun Euroopan saadessa jatkaa saastuttamista nykyiseen malliin Suomen kustannuksella.
Kaiken kaikkiaan ilmastopaketti ja sen osana oleva metsästrategia on hyvä asia. Näihin liittyy kuitenkin monta tulokulmaa ja ne olisi syytä huomioida. Eri EU-maat tulevat yhteiseen pöytään kukin omista lähtökohdistaan ja niiden tarkempi avaaminen on syytä tehdä huolella.